Mediakasvatuksen menetelmät: Media-analyysi

Johdanto

Retoriikka ja populismi ovat hyvin yleisiä vaikutuskeinoja poliittisessa puheessa. Voisin melkein sanoa, että politiikka on pelkkää retoriikkaa ja populismi yksi retoriikan alakulttuuri. Politiikan hienolla retorisella puheella saadaan kuulijoiden huomioita herätettyä, vaikka asia ja sisällöt olisivat ihan hölynpölyä, sekä tarpeettomia.  Tässä kirjoitelmassa tulen analysoimaan Yle Areenassa 19.10.2023 julkaistun eduskunnan kyselytuntia. Kirjoitelmassa keskityn retoriikan ja populismin käsitteisiin kertomalla mitä ne ovat ja miten ne ilmenevät, sekä tuomalla niitä esille esimerkein kyselytunnin pohjalta.

 

Retoriikka

Retoriikka käsitteenä tarkoittaa vakuuttamista, kuten puhetta tai puhetaitoa. Retorisilla keinoilla, kuten retorisilla kysymyksillä ja argumentoinnilla koitetaan saada kuulijan tai lukijan huomiota ja politiikassa äänestäjiä. Argumentoinnilla halutaan lisätä oman asian vahvuutta ja heikentää toisen. Helevuo (2002, 85) tutkimuksessaan hyödyntää kaaviota, jonka mukaan retorisiin menetelmiin kuuluisi: puolustaminen, kritisointi, erottautuminen, kyseenalaistaminen, identifikaatio ja naturalisointi.

Kyselytunnilla eduskunta kävi pitkää keskustelua ja argumentointia vuokralääkärien kustannuksista, sekä hallituksen suunnittelemista leikkauksista hyvinvointialueita kohtaan. Tässä 33 minuutin pituisessa keskustelussa oppositiolla nousi vahvaa kritisointia hallituksen laatimaa hallitusohjelmaa kohden. Hallitus alkuun asiallisesti otti huomioon opposition kysymyksiä, vaikka samalla puolustivat hallitusohjelmaansa ja kyseenalaistivat opposition ehdotuksia. Oppositio puolestaan kyseenalaistivat vahvasti hallituksen kertomia toimenpiteitä argumentoivat niitä.

Pääministeri Juha Sipilä ajoittain naturalisoi asioita ja antoi lyhyitä ’’itsestään selviä’’ vastauksia. Ajoittain hallituksen puolustuslinja kääntyi syyttelyksi, jolloin vedottiin aikaisemman hallituksen aikaansaamia ’’sotkuja’’, joilla vedottiin nykytilanteiden haasteisiin. Retoriikalla voidaan myös vedota järkeen, kuten hallitus ja pääministeri vetosivat muutaman kerran talouden tasapainotukseen, joka toimii heidän hallitusohjelmansa perustana. Samalla oppositiossa vedottiin ja syytettiin hallituksen vaalilupausten toteutumattomuutta, jolloin vedotaan itse puolueen arvoihin ja populismiin, eli kansan ajatuksiin.

 

Populismi

Populismin voisi pitää eräänlaisena retoriikan alakulttuurina politiikassa. Populismi on poliittinen ideologia, jonka tarkoituksena on ilmaista asiaa ’’kansan tahdon’’ mukaisesti. Populismi ei ole varsinaisesti pelkästään oikeistolaista tai vasemmistolaista ideologiaa, vaan populismia hyödynnetään kaikin puolin. Populismin keskiössä kuitenkin on ’’me’’ henkisyys, jolla koitetaan löytää jotain yhteistä eroavaisuuksista huolimatta. Karkeana esimerkkinä joidenkin puolueiden jäseniä voisi yhdistää valkoihoisuus, keski-ikäisyys ja miehisyys, joilla luovat ryhmiä. Kun taas muualla voidaan hyödyntää tiettyä tagia, jolla yhdistyä. ’’Me’’ henkisyyttä voidaan luoda myös sillä, että luodaan yhteinen ’’vihollinen’’, kuten kyselytunnin aikana huomasi, kuinka oppositiossa vastustetaan nykyistä hallitusohjelmaa tai tiettyjä asioita hallitusohjelmasta. Samalla hallitus puhaltaa yhteen hiileen puolustaakseen yhteisiä päätöksiään ja laatimaansa hallitusohjelmaa.

Tutkimusartikkelissaan Herkman (2015, 79) jakaa populismin viiteen pääkehykseen: impivaaralaisuus, muukalaiskammo, pelkkä retoriikka, poliittinen liike ja kansan ääni. ’’Pelkällä retoriikalla’’ populismissa tarkoitetaan hienopuheisuutta, jolla koitetaan vetää yleisöä puoleensa puhumalla yhtä ja tekemällä toisin. Vaalikaudella nykyinen hallitus osasi tämän taidon, sekä kyselytunnillakin eräs kansanedustaja vetosi pääministerin itse myöntäneen kokoomuksen vaalilupauksen rikkoutuneen liittyen opiskelijoihin kohdistuviin leikkauksiin. Kansan äänellä tarkoitetaan kansan mielipiteen esille nostoa. Esimerkkinä katsomani kyselytunnin alussa SDP:n kansanedustaja Ilmari Nurminen nosti argumentissaan kansan äänen vuokralääkärien palkkioiden epäoikeidenmukaisuudesta.

Impivaaralaisuudella tarkoitetaan vahvaa mukavuuden halua, sekä pysyvyyttä. Artikkelissa mainittu ’’Sydänmaa’’ termi kuvastaa hyvin muun muassa perussuomalaisten ideologiaa Suomalaisuudesta, joka toimii hyvänä aasinsiltana muukalaiskammon käsittelyyn. Muukalaiskammolla nimensä mukaisesti tarkoitetaan pelkoa uutta ja erilaisuutta kohtaan. Herkman (2015, 82) hienosti toteaa: ’’Siten ”sydänmaa” mahdollistaa myös vihan tunteet muualta tulevia ja jopa kansallisvaltiossa asuvia ihmisryhmiä kohtaan, jos he eivät istu ”sydänmaahan”.’’. Kyselytunnissa ei kuitenkaan vahvasti noussut impivaaralaista tai muukalaiskammoista populismia, mutta halusin nämä termit mainita.

 

Lopuksi

Koin kirjoitelman aiheen melko vaikeana, vaikka aihe on hyvin mielenkiintoinen. Käsitteenä retoriikka ja populismi ovat suhteellisen selkeitä, mutta niiden hahmottaminen poliittisesta puheesta tuntui eniten haastavan minua. Kuten johdannossa mainitsin politiikan olevan pelkkää retoriikkaa, oppositio hienoin puhetaidoin esitti asioita, ehdotuksia ja kysymyksiä hallitukselle, joihin hallitus samoin tavoin vastasi. Kuunneltuani keskustelua noin 20 minuuttia keskustelu tuntui olevan ikuisessa noidan kehässä. Opposition eri jäsenet esittävät argumenttinsa, jota seurasi sama kysymys, kuin edellisellä eri tavoin muotoiltuna. Hallituksen vastaukset toistavat itseään, vastaukset alkoivat ’’Kuten jo tuossa aikaisemmin sanoin.’’ ja uusi argumentti perään. Poliitikot käyttävät tunnin aikaansa siihen, että heittelevät yhtä kysymystä ja vastausta käsitellessään yhtä aihetta. Olisi mielenkiintoista nähdä miten kyselytunnin argumentoinnin vaikuttavat todellisesti päätöksentekoon. #media-analyysi

 

Lähteet

Helovuo, M. 2004. Sodankäyntiä lähikirjastojen ympärillä. Retorinen analyysi Helsingin Sanomien vuoden 2002 kirjastokeskustelusta. Saatavissa: 2217-Artikkelin teksti-5161-1-10-20090527 (1).pdf [viitattu 18.8.2024]

Herkman, J. 2015. Pelkkää retoriikkaa? Populismin kehykset Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa vuoden 2011 eduskuntavaalien yhteydessä. Media & Viestintä 2, 2015, 74–89. Saatavissa: content (helsinki.fi) [viitattu 18.8.2024]

Palonen, E. 2016. Populismi – välttämätön liima. Politiikasta. Verkkolehti. Julkaistu 14.6.2016. Saatavissa: Populismi – välttämätön liima – Politiikasta [viitattu 19.8.2024]

YLE. 2023. Eduskunnan kyselytunti. Yle Areena TV-ohjelma. Julkaistu 19.10.2023. Saatavissa: Eduskunnan kyselytunti | Eduskuntalähetykset | Yle Areena [viitattu 18.8.2024]