Mediakasvatuksen toimintaympäristöt ja toimijat

 

Johdanto

Tähän kirjoitelmaan otin tutkintani aiheeksi nuorisotyön, valtion ja järjestöt. Mediataitojen osa-alueisiin kuuluu luovat ja esteettiset taidot, vuorovaikutustaidot, kriittiset tulkintataidot ja turvataidot, joista jokainen osa-alue tulisi kattaa mediakasvatuksellisesta näkökulmasta. Tässä kirjoitelmassa koitan tulkita näitä osa-alueita liittyen valitsemiini toimijoihin.

Nuorisotyön ammattilaisena aineiston aiheet olivat tunteita herättävää ja kirjoitelmani melko vahvasti painottuu nuorisotyöhön.

 

Median osa-alueet toimijoilla

Valtio ja järjestöjen mediakasvatukselliset palvelut ovat laajoja, sekä mediataitoja löytyy monenlaista. MEKU:lla näyttäisi löytyvän palveluja jokaisen mediataidon kehittämiseksi kaiken ikäisille, kun taas Netarin tai Mediakasvatusseuran toiminta keskittyy nuoriin. Netarin toiminnassa vahvasti esille nousee vuorovaikutustaidot, sekä luovat ja esteettiset taidot. Nuorisotyön mediakasvatuksessa vahvasti nousee turvataidot, sekä kriittiset tulkintataidot.

 

Nuorisotyö vs. järjestötoiminta

Nuorisotyössä puutteellisena tuntui olevan itse nuorisotyöntekijöiden luovat ja esteettiset taidot median käyttöön liittyen, sekä matala osaamisen halu, kun uskovat nuorten jo omistavan nämä taidot. Kun taas järjestötoiminnassa työntekijöiltä voisi ehkä jopa vaatia jokaista mediataidon osa-aluetta. Toki yleensä järjestötoiminta kohdistuu johonkin tiettyyn toimintaan ja kontekstiin, kun nuorisotyössä työnkuva ja tehtävät ovat laajempia, jolloin kaivataan muitakin taitoja mediataitojen lisäksi.

 

Kehityskohteet ja pohdintaa

Kuten Tuominen ym. 2016 toteaa: ’’Voinee sanoa, että nuorisotyön mediakasvatuksessa on paljon onnistumisia ja hyviä lähtökohtia, mutta samalla lunastamattomia lupauksia.’’, on hyvin samaistuttavaa nykypäivän nuorisotyöntekijänä huomata, että nuorisotyöllisessä mediakasvatuksessa on paljon hyvää ja samalla valtavia aukkoja.

Osalle nuorisotyöntekijöistä tuntuu työn digitalisoituminen ja nuorisotrendien kiivas kehittyminen ylitsepääsemättömältä, jolloin padotaan osaamattomuuttaan, eikä osata ylläpitää mielenkiintoa. Toki yksilöllisellä tasolla olemme jokainen vain persoonia ja reagoimme erilaisiin asioihin eri tavoin. Pöyristyttävää oli kuitenkin huomata, kuinka nuorisotyöntekijät luottavat nuorten digivälineiden käyttöön ja keskittyvät mediakasvatuksellisesti käytökseen, vuorovaikutukseen ja turvallisuuteen. Eikö kasvattajan rooliin kuulu kyky pysyä ajan tasalla ja olla aidosti kiinnostunut? Korona-aikana toiminnan siirryttyä verkkoon huomasin, että monen nuorisotalolla käyneen nuoren hävinneen palveluiden piiristä, nimenomaan vähäisten digitaitojen takia. Osa kuitenkin rohkeni kokeilla ja mediakasvatuksellisin keinoin saatiin nämäkin nuoret osallistumaan verkossa järjestettyyn toimintaan.

Verken haastattelun tilastojen pohjalta digivälineiden ja ympäristöjen käytöstä, sekä ohjauksesta ajalta 2019 ei ollut dataa ollenkaan. Oletettavasti kysymykseen on jätetty vastaamatta ja silloin se voisi viestiä toiminnan puutteesta tai tiedottomuudesta. Tämä nostatti suuresti ihmetystä, kun digivälineiden ja ympäristöjen ohjausta on hyödynnetty vuonna 2021. Digitaalisella nuorisotyöllä on pitkä historia ja sitä on hyödynnetty vuosikymmeniä, sekä vuoteen 2019 pelitalotoimintaa on hyödynnetty ympäri Suomen. Miksi dataa ei ole, jos toimintaa on ollut olemassa jo ajalta? Onko korona-aikana ja verkkoon siirtyminen pakottanut eri toimijat digitaalisuuteen?

Kunnallisessa nuorisotyössä voisi olla valtakunnallisesti yhteneviä linjauksia mediakasvatukseen ja median käyttöön liittyen, vaikka nuorisotyön tarkoitus on olla oman kunnan nuorten näköistä. Yhtenevällä linjalla voitaisiin edistää digitaalisen nuorisotyön kehittymistä oikeaan suuntaan, sekä kouluttaa työntekijöitä oikeanlaisin keinoin, joka voisi ylläpitää valtion nuorisotyöntekijöiden motivaatiota digitalisuutta kohtaan.

#Toimijat